Etelänharmaalokki on suuri valkopäinen lokki, jonka nimi kätkee taakseen monimutkaisen tunnistushistorian. Aiemmin se luokiteltiin yhteen muiden suurten lokkien kanssa, mutta nykyään se tunnetaan lajina Larus michahellis. Aikuisilla yksilöillä on tyypillisesti valkoinen pää ja vartalo, harmaa selkä, tummat siivenkärjet ja keltaiset jalat, mutta mikään yksittäinen väri ei riitä tunnistamiseen kaikissa ikävaiheissa tai valaistusolosuhteissa. Cornell kuvailee lajin levinneen merkittävästi perinteisiltä Välimeren ja Mustanmeren pesimäalueiltaan sisämaahan ja Pohjois-Eurooppaan. Tämä laajempi muutos selittää, miksi makean veden joet voivat olla sille sopivia elinympäristöjä, mutta se ei takaa jokaista jokisatamaa havaintopaikaksi. Rekisterissä on kaksi erillistä kohdetta: Rein-joki Grafenwerthin ja Königswinterin välillä sekä Douro-joen suisto Porton ja Vila Nova de Gaian ympäristössä. Jälkimmäinen tarkoittaa nimenomaan Afurada–Cabedelo–São Paion suojelualuetta, ei sisämaan viinitarhakäytävää Réguan ja Pinhãon lähellä. Näiden paikallisuuksien erottaminen on välttämätöntä, sillä rannikon suisto ja Reinin sisämaan ranta tarjoavat erilaiset puitteet lokkien tarkkailuun.




